Arvostelu

Helsinki-Filmin tuottama ja animaatiostudio Anima Vitae Oy:n teknisesti toteuttama Keisarin salaisuus ratsastaa televisiosta tutuilla poliitikkokarikatyyreillä. Paavo, Tarja, Erkki, Sauli, Seppo, Matti, Mauri ja kumppanit esiintyvät elokuvassa täysin tunnistettavina, kiitos onnistuneen animoinnin ja erinomaisten imitaattorien. Elokuvan tarina onkin sitten niin luokatonta, että katsoja tulee varmasti kokemaan jopa myötähäpeää elokuvaa katsoessaan. Mielipideasioista voidaan toki olla aina montaa mieltä, mutta näin on ainakin arvostelun tehneen raadin mielestä.

Muheva Paavo

Muheva Paavo on pienen kylän päällikkö, joka kertomuksen alussa karkottaa Saulin pienestä yhteisöstä tämän tottelemattomuuden vuoksi. Sauli poistuu paikalta masentuneena, sillä hän joutuu vasten tahtoaan eroon rakkaasta Hömppä-tyttösestä, jonka hoidosta hän on ollut vastuussa yhdessä Paavon kanssa. Uppiniskainen kyläpäällikkö ei kuitenkaan helly, vaikka muut kyläläiset – mustikkapullia leipova Tarja etunenässä – kritisoivat Paavon tekemää kovaa ratkaisua.

Yhteisön elämä mutkistuu elokuvan edetessä entisestään, kun uuden keisarin kätyrit, Mauri, Seppo ja Matti, varastavat kyläläisten tulonlähteen, korean maailmanpyörän. Rajusti protestoiva Erkki joutuu jupakan yhteydessä vankilaan. Paavon on siis aivan pakko lähteä pelastamaan parasta ystäväänsä keisarin tyrmästä. Tehtävä ei ole tietenkään helppo, sillä keisarin apuna on pelottava ihmissyöjäkalkkuna.

Televisiosta elokuvateatteriin

Televisiosta tällaista hölmöilyä vielä katselisi, mutta valkokankaalle siirrettynä idea vaikuttaa vain ja ainoastaan täysin tarpeettomalta. Toki juoni on tässä elokuvassa tavallaan sivuseikka sillä se on pelkkä tekosyy poliitikkojen maneereiden pilkkaamiselle. Tämä pilkka on tosin hyvin hampaatonta ja kilttiä, sillä itseään mieluusti peilaavien arkadianmäkeläisten ohella elokuvan kohderyhmäksi on määritelty lapset. Koska Itse valtiaat on ollut suuressa suosiossa perheen pienimpien keskuudessa, on Keisarin salaisuudesta tarkoituksella muokattu infantiili, pieruhumoristinen seikkailu.

Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen kokopitkä tietokoneanimaatio on siis lopulta teletappi-ikäisille tarkoitettu ja suunnattu poliittinen satiiri. Tekijöiden lupailema aikuisille suunnattu nopeaälyinen naljailuhuumori jää lopulta turhan vähiin.

Anima Vitae Oy:n aikaansaama visuaalinen lopputulos ansaitsee kyllä vilpittömät kiitokset. Hollywood-animaatioiden budjeteista ei täällä ole voitu kuin haaveilla, mutta pienemmilläkin varoilla on pystytty vaikka mihin. Animaatiojälki on kautta linjan varmaotteista ja vakuuttavaa.

Eli on elokuvassa paljon hyvääkin mikäli sitä ei ota liian tosissaan ja sen katsoo sopivalla asenteella sekä oikeassa mielentilassa.